Galleria

Ajatuksiani mielenliikkeistä, jotka liittyvät eräiden teosteni aihemaailmaan ja syntyyn (teosesimerkkeinä)

Installaatiot ja Performanssit

Teemasta Touch of Time - Ajan Kosketus:

Astun ajan portista huoneeseen, jossa kohtaan kaksi isoäitiäni, Elisabeth-mummin Vaasasta
ja Silju-mummin Viipurista. Minulle avaimen tähän kohtaamiseen antoivat isoäitieni tekemät käsityöt, jotka löysin äitini ullakolta. Ne olivat olleet laatikoissa yhden sukupolven ajan. Tuntui melkein pyhältä avata nuo laatikot ja löytää niistä heidän omin käsin tekemiään uskomattoman hienoja pitsejä, pitsi- ja brodyyrikoristeltuja pukuja, pöytäliinoja ja pitsinauhoja.

Isoäitini eivät koskaan tavanneet toisiaan. Silju-mummi syntyi Viipurissa ja Elisabeth-mummi Amerikassa josta muutti lapsena Pohjanmaalle Hän kuoli ennen kuin vanhempani menivät naimisiin, en koskaan tavannut häntä, mutta hän eli mielikuvissani.
Tyttäreni häissä pari vuotta sitten molempien isoäitieni tekemät pöytäliinat olivat juhlapöydillä. Tuntui että aika liikkui ja molemmat isoäitini olivat yhdessä mukana hääjuhlissa.

Isoäitieni kohtaaminen on myös ajatuksena näyttelytöissäni. Heidän kätensä jälki on jokaisessa pitsissä, kauluksessa ja astianpalasessa. Sukupolvia yhdistävä ”pitsinauha” jatkuu minun kauttani eteenpäin. Teokseni ovat myös kunnianositus naisten työlle ja käsien taidolle yli sukupolvien.

Teokset sarjasta "Conversations with Grandma"

Peili ja teksti, kuvaavat töissäni ihmisten vuoropuhelua. Etsin usein teoksissani yhteyttä ihmisiin, paikkaa ja hetkeä kohtaamiselle. Jokin pieni ja koskettava kokemus tai ajatus voi muuttaa hetken tai koko elämän.

”Olen teidän kanssanne” (Helsinki, Ruoholahti 1996-97) teoksessa lähdin ajatuksesta, että meille tärkeät ihmiset ovat aina läsnä elämässämme kun ajattelemme heitä Tunteiden ja ajatusten voima kantaa yli rajojen. Voimme lähettää heille ajatuksia, viestejä eetterissä ilman kännykkää, - ja vastaavasti vastaanottaa heiltä viestejä.

Teoksessa ”Communicable” (Galleria Aarni, WeeGee 2001) jatkoin tätä vuoropuhelua gallerian seinille ripustettujen teksti-pleksien kautta, kolmella kielellä (suomi, engl, ranska). Rakensin samaan tilaan lehtiöiden muodostaman muistotaulutilan, johon yleisö voi kirjoittaa viestejä ja pudottaa ne galleriassa olevaan postilaatikkoon. Sain pari sataa viestiä näyttelyssä kävijöiltä.

Tästä vuoropuhelusta lähti liikkeelle teokseni ”Minne menet” (installaatiosta ”Näen ääniä”, WeeGee 2003), jossa tavallaan jatkoin ihmisten viestejä edelleen. Teos oli kolmeosainen ja siihen liittyi myös interaktiivinen osa.

Muistan lapsuudesta kysymyksen ”Kumpi painaa enemmän, kilo rautaa vai kilo höyheniä?”. Opin oikean vastauksen. mutta olin sisimmässäni toista mieltä. Tutkin tätä ajatusta teoksessani ”Kilo rautaa vai kilo höyheniä”(Taidekeskus Poleeni, 1992), enkä ole vieläkään aivan varma vastauksesta.

”Unien muistikirjaa” (Galleria Otso, 1999) tehdessäni kirjoitin yhden kevään aikana näkemiäni unia, heti aamulla muistikirjaani.. Tästä unien tajunnanvirrasta rakensin teoksen, jossa unet jatkavat omaa todellisuuttaan.